Complete Vocal Technique
Hengityksestä, tuesta ja ääntökynnyksestä
15/09/18 19:02
Viime postaukseni kommenteissa kysyttiin tuesta ja hengityksestä, joten ajattelin kirjoittaa siitä hieman enemmän. Alkuun sellainen disclaimer, että yritän tasapainotella tarkkuuden ja selkeyden välimaastossa, joten todennäköisesti menen kummassakin metsään.
Kaikki tietävät, että äänihuulten värähtelyyn tarvitaan keuhkoista ulos virtaavaa ilmaa (toki ääntä voi tuottaa myös vetämällä ilmaa sisään, mutta jätetään se toiseen kertaan). Jotta värähtely pysyy käynnissä, ilmavirran tulee pysyä yllä. Ääntökynnys on se äänihuulten alapuolisen (eli subglottisen) paineen määrä, joka tarvitaan äänihuulten värähtelemiseen. Jos paine jää sen alle, äänihuulet eivät värähtele. Ääntökynnykseen vaikuttavat esimerkiksi äänenkorkeus mutta myös äänihuulisulku, äänihuulen “jäykkyys” sekä ääntöväylän muoto (ks. esim. Titze 2000).
Kun laulamme, ääntökynnys vaihtelee jatkuvasti. Samoin äänentuottoon sopivan paineen määrä vaihtelee. Yksinkertaistetaan kuitenkin hieman ja pohditaan, mitä tapahtuu, jos haluamme tuottaa yhden tasalaatuisen pitkän äänen, jonka äänenkorkeus ei muutu. Tarvitsemme siihen tasaisena pysyvän subglottisen paineen sekä äänihuulitoiminnon. Koska ilmaa virtaa koko ajan laulaessamme ulos, keuhkojen tilavuus pienenee väistämättä. Fyysisesti tämä näkyy rintakehän ja vatsan seudun alueella. Keskivartalon on välttämätöntä supistua hiljalleen. Emme mitenkään pysty pitämään sekä rintakehää että vatsan seutua laajentuneena koko fraasin ajan, koska muuten paine tipahtaa liian pieneksi. Laulajilla on havaittu eroja siinä, kumpi alue supistuu ensin.
Periaatteessa on melko yhdentekevää, miten sopiva jatkuva paine saadaan tuotettua. Koska laulajat käyttäytyvät eri tavoin, toimivia harjoitusstrategioita on myös useita. Kahta tapaa kehoitan kuitenkin välttämään. Ensimmäinen on pyrkimys pitää koko keskikroppa laajennettuna. Emme saa silloin riittävän suurta jatkuvaa subglottista painetta äänentuottoon. Toinen epäedullinen tapa on jännittää lihakset äkkinäisesti. Se johtaa yleisimmin siihen, että ensin subglottinen paine kasvaa ja heti sen jälkeen laskee, mikä vaikuttaa äänenlaatuun ja korkeuteen.
Mikä tahansa humpuuki saattaa toimia hyödyllisenä mielikuvana laulajalle. Keksin oppilailleni jatkuvasti kaikenlaisia mielikuvia, jotka osoittautuvat usein hyvinkin toimiviksi. Muistutan kuitenkin aina, että ne eivät vastaa todellisuutta. Eli jos sinulle on ollut hyötyä ajatella vatsan seutusi laajenevan laulaessa, ei ole mitään väärää käyttää sitä apukeinona.
Tästä voikin hypätä kätevästi kritisoimaan hieman Complete Vocal Techniquen kuvausta tuesta. Cathrine Sadolin kuvailee tukea hengityksen pidättelemiseksi (Sadolin 2018). Ajatus on se, että hengitettyämme sisään keuhkot haluavat päästää ilman ulos ja meidän tulisi vastustaa tätä keskivartalon lihaksilla. Periaatteessa tämän voi ajatella joskus pitävän paikkansa, jos ajatellaan äänen jatkuvan vain siihen asti, kunnes keuhkot ovat saavuttaneet lepotilavuutensa. Lepotilavuuden löytää helposti esimerkiksi niin, että hengittää sisään ja päästää sen jälkeen ilmat rennosti ulos huokaisten. Sen jälkeen on kuitenkin aivan hyvin mahdollista puhaltaa vielä ilmaa ulos. Silloin aktivoimme uloshengityslihaksia, esimerkiksi vatsalihaksia. Eli juuri niitä, joita Sadolin kuvailee tukilihaksiksi (eli käsityksensä mukaan hengityksen pidättelylihaksiksi).
Minun käsitykseni on, että sisään- ja uloshengityslihasten tulee toimia jatkuvasti yhteistyössä jo fraasin alusta lähtien, jotta pystymme pitämään yllä sopivaa subglottista painetta. Voimakkaampi äänentuotto tai korkeampi äänenkorkeus vaatii suuremman subglottisen paineen. Ääntökynnys on siis suurempi eivätkä äänihuulet lähde värähtelemään liian pienellä paineella. On ihan luontevaa, että uloshengityslihakset avustavat tämän paineen synnyttämisessä.
Mikä sitten vastustaa ilman virtaamista ulos laulettaessa? Äänihuulet (yllä mainitut äänihuulisulku ja äänihuulen jäykkyys). Siksi mielestäni on oleellista yhdistää harjoittelussa eri toimintojen vaihtelu hengitykseen eikä harjoitella sitä vain erikseen. Käytännössä tämä voi tarkoittaa saman harjoituksen tekemistä eri fokuksella, vuorotellen keskittyen kurkunpään ja hengityslihasten toimintaan.
Kun ääntökynnys vaihtelee äänenkorkeuden ja intensiteetin mukaan, myös tarvittavan paineen määrä vaihtelee. Siten myös paineen tuottamiseksi tarvittavan lihastyön intensiteetti vaihtelee. Oma näkemykseni on, että mikäli haluttuun taiteelliseen lopputulokseen on mahdollista päästä pienemmällä paineenvaihtelulla, siihen kannattaa pyrkiä. Minulla on aiheeseen liittyen pari mielenkiintoista havaintoa mm. Johan Sundbergin kanssa julkaisemastani artikkelista (Sundberg et al 2017), joista ajattelin kirjoittaa myöhemmin.
Tämä kirjoitus paisui jo näinkin vähän pitkäksi, mutta jatkan keskustelua mielelläni kommenteissa. Tulevana viikonloppuna suuntaan Lontooseen konferenssiin 'Towards Best Practice: Teaching Singing in Higher Education'. Kirjoitan konferenssin annista myöhemmin enemmän, mutta voit seurata mielenkiintoisimpia paloja Facebook- ja Instagram-sivuiltani.
— Ville —
Lähteitä:
Sadolin C. (2018). Complete Vocal Technique -mobiiliapplikaatio. Complete Vocal Institute.
Sundberg J., Holmberg A., Bitelli M., Laaksonen V. (2017). The "Overdrive" Mode in the "Complete Vocal Technique": A Preliminary Study. Journal of Voice.
Titze I. (2000). Principles of Voice Production. Iowa City: National Center for Voice and Speech.
Comments
En ole enää CVT-opettaja
29/08/18 18:22
Olen kyllä valtuutettu CVT-opettaja (ja lisäksi tietty Musiikin maisteri). Se merkitsee sitä, että olen valmistunut Complete Vocal Instituten kolmevuotisesta opettajakoulutuksesta ja käynyt päivitysseminaarissa vähintään kerran viimeisen kolmen vuoden aikana. Viimeksi osallistuin keväällä 2018, joten valtuutukseni on voimassa vuoden 2021 loppuun.
Miksi siis otsikko? Kuulostaako se ristiriitaiselta? Ajattelen, että itseni kutsuminen CVT-opettajaksi ei ole enää ajankohtaista eikä se anna aivan totuudenmukaista kuvaa opettamisestani. Hyödynnän paljon itse kehittämiäni menetelmiä sekä muualta oppimiani hyviä käytäntöjä. En halua aiheuttaa väärinkäsityksiä niin, että oppilaani luulevat niiden edustavan CVT:tä. CVT-opettaja on hieman ammattiosaamistani latistava ja yksinkertaistava termi. En ole tietenkään hylännyt tekniikan toimivaksi kokemiani asioita. Esimerkiksi efektien jaottelu ja niiden opetusmenetelmät ovat edelleen ylivertaisia. Pystyn kuitenkin nykyään auttamaan laulajia huomattavasti paremmin ja tehokkaammin omalla ainutlaatuisella tavallani.
CVT:n äänimoodit ja vokaalisäännöt sekä äänimoodien eriyttäminen äänenväristä muodostavat mukavasti yksinkertaistetun mallin. Se on helppo ymmärtää aloittelijalle, mutta opettajalle sen hallitseminen ei riitä. Opiskeltuani äänenkäytön teoriaa ja tehtyäni tutkimusta mm. professori Johan Sundbergin kanssa olen oppinut ymmärtämään mallin taustaa syvemmin. Ymmärrän nyt, miksi se toimii tai ei toimi eri tilanteissa. Nykyään osaan ratkaista nuo tilanteet, joissa se ei ole toiminut. Niinpä minulla on oleellisesti paremmat edellytykset auttaa laulajia selkeämmin ja virtaviivaisemmin.
Aikaisemmin vältin ottamasta kunniaa onnistumisista itselleni vaan laitoin ne CVT:n "syyksi". Jälkeenpäin ajatellen se ei ole ollut välttämättä paras toimintatapa. Olisivatko onnistumiseni voineet johtua siitä, että minä itse osasin soveltaa tekniikkaa taitavasti? Opetuksessani tapahtunut muutos on ollut jatkuvan opiskelun myötä seurannut prosessi, joka on edennyt melkein huomaamatta. Niinpä havahduin siihen, että minun on hyvä olla myös aidosti ylpeä omasta osaamisestani ja tuoda se esiin. Samalla voin ehkä antaa jotain laulunopettajayhteisölle, tai ainakin kaikille niille, jotka ovat avoimia oppimaan uutta.
Laulajille ja laulunopettajaa etsiville kirjoitukseni viesti on seuraava: Jos haluat opiskella ainoastaan CVT:tä, kehotan valitsemaan jonkun toisen opettajan. Mutta jos haluat opiskella laulua ja saada sopivimmat työvälineet oman laulutaitosi kehittämiseen, minä olen erinomainen vaihtoehto.
Laulunopettajille ja muille aiheesta kiinnostuneille: Kirjoitan tässä blogissa jatkossa mm. mainitsemastani äänimoodien ja äänenvärin mallin uudelleenjäsentämisestä sekä siitä, miksi monet tekniset ohjeet ovat tehottomia. Tiedossa siis asiaa esimerkiksi ääntöväylän akustiikasta ja resonanssista. Lisäksi jaan hyödylliseksi kokemiani havaintoja pedagogiikasta, motorisen oppimisen periaatteista, kehollisuudesta ja ilmaisusta. Stay tuned!
Jos kirjoitukseni herätti mitä tahansa ajatuksia tai kysymyksiä, laita kommenttia tulemaan!
— Ville —